yhdistää Jääsjärven Päijänteeseen ja sitä kautta Suomenlahteen. Jääsjärven pinta on n. 7 m korkeammalla merenpinnasta kuin Päijänne, minkä vuoksi Tainionvirrassa on useita koskia. Niistä ensimmäinen on Ekonkoski. Joella on melontareitti, josta 24 km jokiosuutta ja 16 km järvitaivalta. Neljässä kohdassa kanootin joutuu kantamaan padon yli. Rantautumiskohdat ovat hyväkuntoiset ja maihin on helppo nousta.
Tainionvirta on Suomen eteläisin taimenjoki, Siinä on oma harjuskantansa, lisäksi jokeen istutetaan vuosittain järvitaimenta kalastajien narrattavaksi. Ekonkosken ylittävältä Kaarisillalta voi usein nähdä joessa vastavirtaan köllöttäviä kylläisiä lohikaloja. Tainionvirran nimikin kertoo siitä, että joella on harrastettu kalastusta jo muinaisina aikoina: tainio oli katiskan tapainen kalapyydys. Rantakasvillisuuden säilyminen on sangen merkittävää kalakantojen kannalta: veden ylle kaartuvat pensaat tarjoavat piilopaikkoja ja varjoisaa suojaa kalanpoikasille, ja lehdiltä putoilevat kirvat ja muut hyönteiset ovat tärkeää ravintoa kalanpoikasille.
1800-luvun puolivälissä metsien arvo nousi; Tainionvirta oli tärkeä väylä, kun Jääsjärven rannoilta puita uitettiin sekä Tainionvirran varrella oleville lukuisille sahoille että Päijänteelle ja Heinolan ja Jyväskylän sahoille asti. Uitto jatkui aina 1950-luvun puoliväliin. Kaarisillalta Jääsjärvelle päin katsoessa oikealla puolella näkyy veden alla puomien jäänteitä. Niillä pyrittiin pitämään tukit uomassa, niin että ne eivät kääntyisi ja takertuisi kosken kiviin.
ihop.fi 