Korentosilta on nimensä mukaisesti erinomainen paikka tarkastella ruovikossa lenteleviä korentoja, jotka kuuluvat luontevasti kosteikkojen ja virtaavan veden ympäristöön.
Päivänkorennot (Ephemeroptera) eli surviaiset, neidonkorennot (Calopterygidae) ja muutamat sudenkorennot (Odonata)alkavat lentonsa alkukesällä. Korentosillalla voi tarkkailla mukavasti näitä kaikkia korentolajeja, jotka kuuluvat luontevasti kosteikkojen ja virtaavan veden ympäristöön. Neidonkorentoja voi joen varrella nähdä parhaimmillaan kymmenittäin lepattelemassa verkkaisesti rantaheinikon ja korsien ympärillä. Auringon loisteessa neidonkorennon siivet ja vartalo kiiltävät kauniin metallin sinisissä sävyissä. Kuvassa neidonkorentoihin kuuluva immenkorento (Calopteryx splendens).
Hukankorennot (Libellula) ovat näyttäviä sudenkorentolajeja, jotka aloittelevat lentoaan kesän kynnyksellä. Sudenkorentoja sanotaan hyönteismaailman haukoiksi, jotka päivystävät mielellään metsäpoluilla ja aukioilla lennellen vilkkaasti edestakaisin hyönteisiä jahdaten. Usein sudenkorennon näkee istumassa vähän ympäristöään korkeammalla tähystyspaikalla, kuten puun oksalla tai heinänkorren nokassa. Kuvissa kaksi eri hukankorentoa sekä yksi kuva lentävästä hukankorennosta.
Ruskohukankorento 
Litteähukankorento 
Lentävä hukankorento
Hyönteismaailman kaunottariin kuuluvat päiväperhoset (Papilionoidea). Ensimmäisiä perhosia voi nähdä polun varrella jo huhtikuun alkupuolella, kun kevään aurinko lämmittää ympäristöä. Usein vastaan tulee ensimmäisenä kirkkaan keltainen sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) tai tuttu nokkosperhonen (Nymphalis urticae). Muita kevään lentäjiä ovat alakuvassa oleva neitoperhonen (Nymphalis io), suruvaippa (Nymphalis antiopa) ja liuskaperhonen (Nymphalis c-album), joka tunnetaan myös nimellä herukkaperhonen. Nämä lajit ovat talvehtijoita, jotka ovat aloittaneet lentonsa jo edellisenä syksynä.
Sitruunaperhonen 
Neitoperhonen
Kevään edistyessä ilmaantuvat lennolle ensimmäiset keväällä kuoriutuvat lajit. Silloin polun varrella tuttuja ilmestyksiä ovat kangasperhonen (Callyphyrus rubi), paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus), lanttuperhonen (Pieris napi) ja virnaperhonen (Leptidea sinapis). Yöperhosiin lukeutuva suurikokoinen ja näyttävä koiras nastakehrääjä (Aglia tau) aloittelee myös lentoaan. Kuparinruskea, isolla valkoisella ”nastalla” kuvioitu kehrääjäperhonen on upea näky. Koiras lentää vilkkaasti myös päivällä metsäaukealla tai polun varrella etsien naarasta parittelukumppaniksi.
Tästä lajimäärä vaan kasvaa entisestään kun siirrytään kesään. Kurjenpolven kukalta voi yhyttää kauniin auroraperhosen (Anthocharis cardamines) tai pienen mustatäplähiipijän (Carterocephalus silvicola). Monet hopeatäplät (Heliconiinae) ja sinisiivet (Lycaenidae) aloittelevat lentoaan.
Auroraperhonen 
Haapaperhonen 
Ritariperhonen
Keskikesällä laji- ja yksilömäärät ovat suurimmillaan. Useita suurikokoisia hopeatäpliä, monia eri sinisiipiä ja kultasiipiä, tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) ja lauhahiipijä (Thymelicus lineola) ovat runsaslukuisesti lennoillaan. Myöhemmin syksylläkin on vielä lajeja löydettävissä. Silloin löytää helposti sitruunaperhosen, neitoperhosen, nokkosperhosen (Nymphalis urticae) tai harvinaisen ruostenopsasiiven (Thecla betulae) ja jopa vaeltajia, kuten ohdakeperhosen (Vanessa cardui) ja amiraalin (Vanessa atalanta).
Amiraaliperhonen 
Ruostenopsasiipi
ihop.fi 