Ekonkosken luontopolku on Hartolan kirkonkylän kauneimmissa maisemissa Tainionvirran rannalla. Ekonpolku kuuluu Hartolan kunnan Kuninkaanpolut-hankkeeseen. Syksyllä 2019 polut merkitään maastoon ja niiden varrelle laaditaan opastustauluja.

• 

• 

• 

Retkelläsi näet niin esihistoriallisia muistomerkkejä kuin reheviä ja karumpiakin rantamaisemia kasveineen, lintuineen ja hyönteisineen. Luontopolku on sangen helppokulkuinen, korkeuseroja ei ole. Karttaan punaisella on merkitty helppokulkuinen reitti, jonka voit kulkea myös lastenvaunujen tai rollaattorin tai pyörätuolin kanssa, sekä vaihtoehtoiset polut, jotka on merkitty karttaan punaisella katkoviivalla. Näillä kinttupoluilla tarvitset lenkkeilykengät. Pitempi paluureitti kulkee suon kautta ja voi olla paikoitellen märkä ja ainakin keväällä tarvitset saappaat. Perusreitin pituus (Linna-hotelli – Kaarisilta – Koskenniskan silta, Koskenlahden grillikatos – Linna-hotelli) on noin 3,5 km ja rauhallisesti kävellen kuluu noin 40 min. Reitti Kaarisilta – Urheilukenttä –Riippusilta – Vanhan kirkon muistomerkki – Linna-hotelli on noin 4 km ja sen kävelee noin tunnissa.

Luontopolku on avoinna talvellakin sääolosuhteet huomioon ottaen. Mikäli rantapolkuja ei ole aurattu, kierrä Kaarisillalta Suotietä pitkin Lohentielle ja Kiiskentielle, Koskenniskan sillalle ja Taimentien kautta takaisin Linna-hotellille. Reitti Kaarisillalta urheilukentälle toimii hiihtolatuna talvisaikaan; pitemmän kävelylenkin saadaksesi voit jatkaa Suotietä Meijerinsillalle eli Malinin sillalle ja sieltä museon ja Vanhan kirkon muistomerkin kautta takaisin Linna-hotellille.

Luontopolku talvella ja talven taittuessa

Talvella joessa lintujen määrä vähenee. Joinain vuosina joutsenpariskunta on jäänyt talvehtimaan Ekonkosken maisemiinkin, mutta useimmiten ne ainakin sydäntalveksi siirtyvät etelämmäs, Suomenlahdelle tai Itämerelle. Myös muutama sorsa saattaa viettää talvensa Hartolassa

Sen sijaan koskikara (Cinclus cinclus) muuttaa etelään Tainionvirran vesiin talvehtimaan Norjan tunturipuroilta, joiden luona se viettää kesänsä. Koskikara on erinomainen uimari ja sukeltaja; itse asiassa se lentää veden alla siivillään vauhtia antaen, ja pyydystää pieniä kaloja ja jokihyönteisiä. Koskikaran laulua kannattaa pysähtyä kuuntelemaan! Maaliskuun lopulla koskikara suuntaa taas pohjoiseen

• 

• 

• 

Tyypillisiä talvella nähtäviä lintuja ovat parviin kokoontuneet tiaiset, joita Ekonkosken ympäristössä on useita lajeja – talitiainen (Parus major), sinitiainen (Parus caeruleus), hömötiainen (Parus montanus), kuusitiainen (Parus ater), töyhtötiainen (Parus cristatus) sekä erityisesti joenvarren lehtipuissa viihtyvä arempi pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) , joka itse asiassa ei nimestään huolimatta kuulukaan tiaisiin. Hömötiaisten määrä on 2000-luvulla jyrkästi vähentynyt, ja se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Pääsyy lienee varttuneiden metsien väheneminen. Polun varren pökkelöt ja lahopuut ovat siis tärkeitä!

Tainionvirran saukot (Lutra lutra) liikkuvat joessa kesälläkin, mutta helpoiten niitä näkee talvella, kun ne nousevat jään päälle. Tarkkaile pyöreäselkäisiä kiviä, jotka yhtäkkiä lähtevätkin liikkeelle! Saukon jäljet voi nähdä aivan jään reunassa, josta ne katoavatkin sulaan – saukko on sukeltanut kalastamaan. Myös lumisilta kiviltä voi johtaa saukon jäljet suoraan virtaan.

• 

• 

Joen jääpeite vaihtelee.  Aluksi pakkasten tultua jääpeite on tyypillisesti laajimmillaan, ja ensimmäisten kovien pakkaspäivien jälkeen sula virta on hyvin kapea. Veden lämpötila heti jään alla on noin 2 astetta, syvemmällä 4 astetta.  Joen virtaus vetää järveltä syvemmällä ollutta, lämpimämpää vettä jokeen ja tämä vesi sulattaa jääpeitettä, vaikka pakkaset eivät laantuisikaan. Joen jääpeite on aina petollinen, ja siis joen jäälle ei pidä mennä! Joesta nouseva kosteus luo upeita huurrepitsejä rantapuihin.

Kevään merkkejä: muuttolinnut palaavat Tainionvirralle

Selviä kevään merkkejä Tainionvirran rannassa ovat pesimäpaikoilleen palaavat vesilinnut: joutsenet ryhtyvät äänekkäästi karkottamaan viime kesän poikasia, joiden on aika itsenäistyä. joutsenpari solmii koko elämän kestävän parisuhteen, ja ne vahvistavat keväällä suhdettaan upein tanssein. Jääsjärvellä pesii useita joutsenpareja, jotka käyvät varaamassa pesäpaikkansa järven ollessa jäässä, ja päivystettyään pesäpaikallaan tulevat huhtikuun iltoina joelle ruokailemaan. Parhaimmillaan niitä voi olla jopa satakin Tainionvirran niskalla.

Sinisorsat (Anas platyhryngos) , haapanat (Anas penelope) , tavit (Anas crecca) ,  telkät (Buchefala langula) , tukkakoskelot (Mergus serrator) ja isokoskelot (Mergus merganser) saapuvat maalis-huhtikuussa komeissa soidinpuvuissaan: värit ovat kirkkaat ja selkeät. Telkkäurokset saapuvat jonkin verran ennen kuin puolisonsa. Ne käyvät toistensa kanssa kovia ”meritaisteluita” naaraiden suosiosta.

Telkkiä ja koskeloita sekä kuikkia (Gavia arctica) kerääntyy usein satamäärin Tainionvirran niskalle, minne ne pysähtyvät lepäämään ja odottamaan vesien sulamista pohjoisempana.

• 

•