Erityispedagogiikan perusopinnot avasivat ajatuksia ja uusia ovia

Kollegat ihmettelivät, miksi minä halusin opiskella erityispedagogiikkaa, kun luokkani oli niin helposti hallittava. Jokainen uutisointia seuraava kuitenkin tietää, että käyttäytymis- ja tarkkaavuusongelmat ovat todella tavallisia, ja haittaavat jokapäiväistä kouluviihtyvyyttä. Minua alkoi kiinnostamaan, mitä asialle voisi tehdä.

Luin, että tutkimusten mukaan opettajien yhteistyön, selkeiden käyttäytymisodotusten ja kohdennetun myönteisen palauteen on todettu tukevan lasten arkea. Käyttäytymisen perustana on hyvä yleinen tuki, ja sen päälle voidaan rakentaa vahvempaa tukea niille, jotka sitä tarvitsevat. Hyvän käyttäytymisen tuen luominen vaatii työtä, mutta on vaivan arvoista.

Verkostoituminenhan on päivän sana, ja sitä tapahtui. Oli kiva tutustua uusiin kollegoihin, kuulla eri koulujen ja kuntien toimintatavoista ja käytänteistä: ihmetellä, hämmästellä ja ihastella. Samat asiat voi tehdä niin eri tavoin, etten itse olisi kaikkia tapoja edes keksinyt.

Opinnoissa sai paljon ajateltavaa, ja koetin soveltaa asioita heti myös käytännön arkeen. Ymmärsin, miten tärkeää on asioiden huomaaminen ja asioihin tietoisesti tarttuminen. Esimerkiksi, miten ratkaisevaa voi olla se, missä kohtaa luokkaa kukin oppilas istuu, ja istutaanko jonossa vai ryhmissä. Ajattelutavan tarkistaminen ja tarvittaessa muuttaminen tuli eteen monta kertaa. Esimerkkinä huomion kiinnittäminen myönteisiin asioihin ja onnistumisiin: sanonko ”älä keskeytä” vai ”odota omaa puheenvuoroasi”. Tärkeää oli keskustelu koko työyhteisön kanssa toimintatapojen tarkistamisesta, toimintakulttuurin muovaamisesta ja sen tiedostamisesta. Kun yhdessä, koko työyhteisössä, sovittiin, että ohjataan oppilaita liikkumaan käytävillä kävellen tai ottamaan hattu pois päästä luokassa, jokainen aikuinen toimi samalla tavalla. Myönteisen, kohdennetun palautteen merkitystä en myöskään ollut ajatellut näin syvällisesti. Miten erilaiselta tuntuu, kun joku sanoo sinulle ”Hyvä”, kuin ”Hyvä, Erika, kiitos kun autoit jalkapallojen täyttämisessä”.

Opiskelu toi uutta tietoa, lisäsi ajattelua ja ennen kaikkea antoi virtaa ja virikkeitä omaan työhön. Olen vähän ajatellut, että koska erityispedagogiikan osaajista on pulaa, voisin nyt, nämä perusopinnot suoritettuani hakeutua vaikka erillisiin erityisopettajan opintoihin, joissa voi suorittaa työn ohessa erityisopettajan opinnot yhdessä lukuvuodessa.

Mielenkiintoista oli. Voin lämpimästi suositella.

Terveisin, Erika

erityispedagogiikan perusopinnot suorittanut